Perheneuvola

Perheväkivaltaa käsitteleviä kirjoituksia

Perheväkivalta

Kirjassa KOTONA TURVASSA Pekka Huhtalo – Jarkko Kuhanen – Eero Pyykkö käsittelevät perheväkivaltaa

Siinä vaiheessa kun väkivalta muuttuu fyysiseksi ollaan jo vaiheesssa, jossa alistamista, väheksyntää ja mitätöintiä on jatkunut jo niin pitkään, että lyödyn omanarvontunto on huomattavasti madaltunut(s.15-16). Kokemus on uhrille traumaattinen. ”vähitellen uhri ottaa huomaamattaan vastuuta tapahtuneesta. Tämä voi johtaa pian siihen, että hän mukautuu ja alistuu, luopuu omista tarpeistaan. Suhde alkaa toimia väkivallan käyttäjän tarpeiden mukaisesti ja väkivallan välttämisen ehdoin”. ”Erityisesti uhmakkaat kolvevuotiaat ja omat vanhempansa kyseenalaistavat murrosikäiset ovat vaaravyöhykkeess.””Väkivalta on väkisin otettua valtaa. Tällöin toimitaan muiden mielipiteistä, tunteesta, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista piitttaamatta. Kuitenkin hyvin harva meistä pystyy satuttamaan toista joutumatta ristiriitaan yleisen mielipiteen tai oman moraalinsa kanssa.” ”Lyödessään tekijällä on jokin syy, mikä tilanteeseen liittyvän tunnekuohun kanssa antaa teolle oikeutuksen. Oikeutusten määrä kasvaa sitä mukaan kuin väkivallan käyttö ja sen muodot lisääntyvät. Oikeutukset ovat luonteeltaan selityksiä siitä, miksi ja missä olosuhteissa väkivalta tapoahtui. Oikeutukset pitävät sisällään selityksiä välittömistä tapahtumista ja tekojen syistä. Yksi syyttää ympäristötekijöitä, toinen taustatekijöitä. Se, että juuri tuolloin pääsi tapahtumaan niin tai näin, ja eteenkin kun syyt eivät näytä olevan samassa suhteessa tekojen voimakkuuden kanssa, vaatii oman selvittelynsä. Väkivallan tekohetkellä käyttövaimana toimii kaikkein eniten hallitsematon agressiivinen tunnekuohu. Se nousee pintaan esimerkiksi hallinnan menettämisen, hylätyksi tulemisen tai häpeän pelosta. Sen saattaa herättää jokin toisen teko tai sanominen. Tällöin tietoisena tavoitteena voi olla toisen hiljentäminen tai estäminen. Usein taustalla saattaa olla ehkä tiedostamatonkin tavoite vallan ja kontrollin tunteen palauttamisesta. Väkivaltainen teko on siis tavoitteellinen ja harkittu, mutta sen intensiteetti ja käyttövoima ovat useinmiten vähemmän tiedostettuja.”(s.16) Väkivallan kierre Väkivallasta kärsivässä perheessä elämä kulkee usein kehää, jossa vuorottelevat arki, ristiriidat, ristiriitojen purkautuminen, hyvittely ja ”uusi alku”.” Kun pelottavien ja ahdistavien ristiriitojen purkautuminen muuttuu selkeästi väkivallaksi, on varsin todennäköistä, että tahti alkaa kiihtyä ja väkivalta voimistuu kierros kierrokselta. Ensimmäinen fyysisen väkivallan kierros saattaa kestää vuodenkin. Joskus tilanne rauhoittuu pidemmäksi aikaa. Kun väkivaltaisuus jossain vaiheessa taas toistuu, sitä ei nähdä edellisen jatkumona, vaan kahtena erillisinä tilanteena. Fyysisten väkivaltatilanteiden väliset ajat ovat kuitenkin harvoin niin seesteisiä kuin perheen aikuiset antavat ymmärtää. Henkinen väkivalta, kontrollointi ja manipulointi ovat melko jokapäiväisiä.”(s.17-18). Väkivalta siis raaistuu ja muuttuu sitä mukaa, kun se ei tuota tarpeeksi myönteisiä tuloksia tekijälle. Mitä kauemmin väkivalta jatkuu, sitä enemmän uhrin sisin identiteetti haavoittuu.” ”Valtasuhteessa väkivaltainen osapuoli käyttää monia erilaisia painostuksen keinoja saadakseen toisen toimimaan haluamallaan tavalla. Pelon tunteen herättäminen on yksi vallankäyttäjän keskeisistä keinoista ylläpitää omaa toimijuuttaan ja tilanteen hallintaa.” ”Puheentasolla kaikenlainen väkivalta voiodaan usein tuomita. Väkivallan oikeutukset tulevat pouheessa esiin juuri ”onhan se väärin, mutta” ilmauksissa. Väkivaltakokemuksia kuuntelevalla työntekijällä on vaarallinen houkutus lähteä mukaan eri osapuolien kertomuksiin.(s.19). ”Väkivalta uhkaa perusturvallisuutta ja luottamusta. Se vaurioittaa minäkuvaa ja itsetuntoa sekä romuttaa käsityksen omasta koskemattomuudesta”(s.20) Tekijän ja uhrin läheisyys ei suojaa väkivallan traumatisoivuudelta, vaan pikemminkinlisää sitä. Aikuisten käyttämät väkivaltaiset menetelmät siirtyvät tiedostamattomasti osaksi lasten taimintaa. ”Sukupolvelta toiselle jatkuvaa kierrettä pitää yllä lasten väkivaltaisen käyttäytymisen jatkuminen väkivaltaisen kodin sisällä.”(s.22) ”Kotona käytetty väkivalta on vallankäyttöä, joka aiheuttaa yleensä ongelmia. Väkivalta on aina henkilökohtainen valinta. Joku voi kokea, että hänellä on oikeus sen käyttöön, tai jopa pakottava tarve. Väkivallan käyttö puolisoa tai lapsia kohtaan on aina rikos.””Väkivalta murentaa kaikkien perusturvallisuutta ja kauan jatkuineena vaikuttaa pitkälle lasten tulevaisuuteen. Väkivallan vaikutuksia on vaikea nähdä kodin sisältä. Traumaattiset kokemukset voivat näkyä myöhemmin lasten ja nuorten elämässä monenlaisina vakavina ongelmina. Eräs seuraus tästä voi olla väkivallan käyttö myöhemmin omia lapsia tai puolisoa kohtaan. Valta-asema perheessä täytyy ansaita.”(s.50). Väkivallan jatkumisen riskejä ovat muun muassa:(s.51) tekijällä on tunne siitä, että hänen on pakko toimia uhkaavissa tilanteissa väkivaltaisesti Tekijä kokee, että väkivalta voi jossain muodossa kuulua osaksi normaalia arkea. Tekijä vetoaa väkivaltakokemuksiinsa lapsuudessa; se oikeuttaa hänet käyttäytymään samoin kuin omat vanhemmat. Biologiseen vanhemmuuteen liittyvä oikeus omistaa lapset koetaan olevan suurempi kuin lasten oikeus turvalliseen kotiin.

Hienoa olla naisten puolella! Eikö totta. Helppo yhtyä mielipiteisiin. Eikö vaan.

Todellinen esimerkki perheväkivaltaselvityksestä

Kirsi Äikkään ja Anu Huovisen toiminta kun naisen väkivaltaista käyttäytymistä olisi tullut selvittää

Jyväskylän perheneuvolan työntekijät Kirsi Äikäs ja Anu Huovinen saivat Jyväskylän käräjäoikeudelta lasten huoltajuuskiistassa muun muassa seuraavan kysymyksen selvitettäväkseen: "Onko tullut ilmi, että jompi kumpi vanhemmista käyttäisi ruumiillista kuritusta kasvatusmetodina, ja jos on, missä määrin?

Tapaamisissa Työpari Äikäs ja Huovinen useaan kertaan korostivat, että ottavat kantaa ainoastaan esitettyihin kysymyksiin. He eivät kuitenkaan oman kertomansa mukaan lukeneet heille käräjäoikeuden toimittamia todisteita (Lasten äitin omia kirjoituksia)väkivaltaisesta käyttäytymisestä, vaan käänsivät lausunnossaan asian niin, että väkivallan uhrina olisikin ollut lasten äiti. He totesivat muun muassa lausunnossaan:"Äidin ja isän kertomukset äidin käyttämästä väkivallasta poikkeavat olennaisesti toisistaan siinä, onko kyse valitusta kasvatusmenetelmästä vai yksittäisistä tilanteista aikuisen väsyessä ja suuttuessa. Yksittäisenä tilanteenakaan ruumiillisen kurituksen käyttö ei ole hyväksyttävää, mikä myös tuotiin esille keskusteluissa äidinin kanssa. Äidin kanssa käydyissä keskusteluissa tuli esille seikkoja, jotka mielestämme ovat lasta suojaavia. Tällaisia seikkoja ovat, että äiti on keskustellut lapsen kanssa jälkikäteen tilanteesta, jossa menetti malttinsa ja on kertonut lapselle toimineensa väärin. Hän kertoi myös tuntevansa syyllisyyttä tapahtuneesta. Tämän työskentelyn perusteella ei pysty kuitenkaan tietämään mikä lasten arkitodellisuus on."

Oman lausuntonsa loppuosaan, eli siihen osaan, joka lausunnon lukijalle jutun luettuaan jää mieleen voimakkaimmin on psykologin koulutuksen saanut Äikäs kirjoittanut:
"Lisäksi mielestämme huoltajuuden ratkaisussa tulee ottaa huomioon äidinin kokema väkivalta parisuhteessa isän kanssa."

Lausumaan ei kirjattu sitä olenaista seikkaa, että äiti on lastenhoitaja sekä lastentarhaopettakoulutuksessaan varmasti aiemmin useastikin ollut aiheen kanssa tekemisissä. Lisäksi se, että lapsiin kohdistuva perheväkivalta on toistunut useita kertoja eri muodoissa nyt lasten äidin ollessa päineen lasten kanssa on jätetty raportoimatta.
Äidin väitteet hänen kokemastaan väkivallasta ovat ainoastaan hänen omia perättömiä mustamaalauspuheita, jotka kirjoitettiin lausuntoon totuutena. Mitään näyttöä väkivallasta ei ole. Äiti on syyttänyt isää jo aiemminkin väkivallasta ja tämä asia onkin jo tutkittu perheasiainneuvottelukeskuksessa ja sieltä todettu, että isä ei ole ollut väkivaltainen lasten äitiä kohtaan.

Äikäs ja Huovinen ovat varsin hyvin tietoisia siitä, että heidän lausuntoaansa luetaan ns. asiantuntialausuntona ja asiantuntijan oletetaan päätyneen ratkaisuunsa harkittuaan ja punnittuaan asiaa perusteellisesti.

Asiantuntijan olettaisi tutustuvan helposti saatavissa olevaan materiaaliin, josta käy totuus ilmi asiasta. Näin he eivät ole kuitenkaan menetelleet.

Äikäs ja Huovinen eivät näytä välittävän oikeasti pienten lasten kohtalosta, tekevät vaan työtään vanhojen kaavojen mukaan yhtenä rattaana koko koneistossa.
Missään vaiheessa Huovinen ja Äikäs eivät kysyneet, että onko mies joutunut kokemaan perheväkivaltaa parisuhteessaan.

Äikäis ja Huovinen eivät muun muassa myöskään maininneet lausunnossaan mitään siitä, että lasten isä ehdotti ja olisi ollut halukas tilaamaan lisää aikoja perheneuvolaan, jotta lasten asumiselle olisi löytynyt käräjäoikeuden määräyksen sijaan sovintoratkaisu. Äiti ei perheneuvolaaikoja halunnut lisää, kun sitä häneltä kysyttiin.

Valitusosoitetta heidän tekemään lausuntoonsa eivät Äikäs ja Huovinen kertoneet.

Se että äiti oli järjestelmällisesti estänyt oikeuden määräämiä lasten tapaamisia isän kanssa ei Äikästä ja Huovista myöskään kiinnostanut

Perheneuvolan lausunto johti nyt sitten tilanteeseen jossa lapset joutuvat asumaan fyysistä pahoinpitelyä harjoittaneen vanhemman luona. Henkinen väkivalta liittyy lähes aina fyysiseen väkivaltaan muun muassa tässä tapauksessa siten, että pieniä lapsia estetään tapaamasta toista vanhenpaansa. Toinen lapsista on tässä tapauksessa vielä poika joka tarvitsee isänsa roolimallina ja kehityksesnsa tukena. Äiti ei voi olla kuitenkaan koskaan pojalle hänen kehityksessään isän korvike. Jokainen joka on tutustunut lapsen kasvupsykologiaan tulisi ymmärtää isän tärkeys lapsen kehityksessä. Asiasta on olemassa lukematon määrä tutkimustietoakin. Esimerkiksi Jari Sinkkosen kirjoista löytyy runsaasti viittauksia alan tutkimuksiin.

Äikästä kuultiin lisäksi käräjäsalissa, jossa hän kertoi, että heidän työskentelynsä perustuu ainoastaan vanhenpien kertomaan. Perheneuvolalle toimitettiin näyttöä siitä, että lasten äiti oli ollut väkivaltainen lapsia kohtaan. Tähän ei siis haluttu tutustua, vaan halutaan jäykästi pitää kiinni vaan omista vanhoista työskentelytavoista. Ei se niin väliä, vaikka totuus ei tulisikaan asiassa esille.

Äikkään ja Huovisen työskentelytapaan kuuluu myös se, että ensin kirjoitetaan lausunto ja laitetaan se käräjäoikeudelle. Lausunnon sisältöä he eivät enää muuta, oli se sitten kuinka virheellinen hyvänsä. Perheneuvolan asiakkaat eivät voineet tässä tapauksessa korjata laisinkaan siihen kirjattuja valheellisia asioita

Äikkäältä kysyttiin lisäksi käräjäsalissa lasten vuorotteluasumisesta. Hän vastasi, että hänen mukaansa se on raskasta lapsille. Stakes on kylläkin julkaissut oppaan "lapsen etu erotilanteessa", johon perheneuvolassakin olisi tullut jo virankin puolesta huolellisesti tutustua. Tässä oppaassa kerrotaan aivan päinvastaista, kuin mitä Äikäs sanoi. Stakesin kirjan väitteet perustuvat laajoihin tutkimustuloksiin. Äikkään väitteet taas hänen omiin tunteisiinsa.
Äikäs ja Huovinen suosittelivat lisäksi rajattua yhteishuoltoa, eli käytännössä sitä, että lasten äiti voi muuttaa lasten kanssa neuvottelematta siitä ensin isän kanssa. Lapsista tulee siten käytännössä isättömiä. Lasten kokema väkivalta siis vaan lisääntyisi tällaisen toteuduttua. Tämäkö on lasten etu? Äidin oikeus vapaaseen liikkumiseen menee lapsen edun edelle oikeudesta molempiin vanhempiinsa.

Käräjäsalissa on päätöstä tekemässä tuomari ja lautamiehet, jotka pitävät perheneuvolan lausuntoa asiantuntijalausuntona, johon vedotaan itse käräjäoikeuden päätöksessä.

Lapsen huoltajan tehtävänä on turvata lapsen kehitys ja hyvinvointi seuraavien tavoitteiden mukaisesti, jotka koskevat kaikkea kasvatusta:

Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteisteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä.
Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus.
lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärrystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.(LHL 1 §)

Lapsen oikeuksien näkökulmasta ihmisarvon loukkaamattomuudella on korostunut merkitys. Lapselle ominainen kehityspotentiaali edellyttää jatkuvaa ohjausta, kannustusta ja tukea. Lapsen ihmisarvon halventaminen ei ole vain oikeuden loukkaus tässä ja nyt, vaan jokainen loukkaus murentaa omalta osaltaan lapsen mahdollisuutta kasvaa täysipainoiseksi aikuiseksi(Eeva Valjakka 2002).
Lapset tarvitsevat vajaavaltaisina ja aikuisväestöä heikompana ryhmänä erityistä suojelua ja huolenpitoa. Koska lapsi ei kykene huolehtimaan oikeuksiensa toteutumisesta, tarvitsee hän jonkun muun henkilön pitämään huolen siitä, että hänen oikeutensa toteutuvat.

Mikäli mies olisi antanut aikuiselle naiselle todistettavasti luunappeja, tukistellut, pitänyt väkivalloin kiinni niin kauan kunnes toinen lannistuu (sylirangaistus), töninyt nurin tai teljennyt kaappiin, niin olisikohan perheneuvolan lausunnonto muotoiltu tyyliin, että kyseessä on mahdollisesti yksittäisistä tilanteista aikuisen väsyessä ja suuttuesssa, asiasta on keskusteltiin jälkeen päin ja että keskustelussa on tullut esille naista suojaavia seikkoja jne.

Perheväkivalta on useissa kirjoituksissa ja televisioohjelmissa katsottu koskettavan lasta, kun lapsi joutuu näkemään sitä. Sitä että lapsi joutuu suoraan itse sen uhriksi halutaan jostain syystä nyt vähätellä ja lakaista maton alle.

Surullista tässä asiassa on, että käräjäoikeus päätyi rajattuun yhteishuoltajuuteen asumisratkaisussa. Lapsista tehdään käytännössä isättömiä. Arkitapaamiset poistettiin, ja tapaamiset rajoittuivat nyt tämän lausunnon vuoksi ainoastaan joka toiseen viikonloppuun. Surullista, että psykologi asiantuntijalausunnot ovat sisällöltään näin puutteellisia ja perättömiä.

3-vuotta myöhemmin poika tuli viikonlopputapaamiseen silmä mustana. Tästä seurasi poliisitutkinta. Lapsen äiti oli heittänyt 4-vuotiasta poikaa mukilla kasvoihin. Yleinen syyttäjä päätti nostaa syytteen äitiä vastaan. Äiti sai sakkoja lievästä pahoinpitelystä.

Kenen asiaa perheneuvolassa ajetaan?
Tarvitseeko perheneuvolatyöntekijöiden tuntea minkäänlaista vastuuta tekemisistään?

Yhteydenotot: admin@perheneuvola.net